VOLVO 1800E 1970
Auto on myyty / The car is sold 11.7.2006 !
Noin vuoden etsinnän jälkeen alkuvuodesta 1997 löysin vihdoin sopivan Pyhimys-Volvon itselleni. Vuoden 1970 1800E oli alun perin uutena viety USA:han, josta se oli ostettu takaisin Ruotsiin vuonna 1993. Ostin auton Forssasta mieheltä, jolla oli jo ennestään kaksi Pyhimystä. Hän oli hakenut auton Ruotsista tammikuussa 1996 tarkoituksenaan auton kunnostus. Forssan mies hoiti auton verot ja rekisteröinnin Suomeen, joten sain auton heti käyttööni. (Tästä kuvat auton hakureissulta)
Auton valmistenumeron perusteella sain Volvon historiallisesta arkistosta auton valmistetiedot koneen ja vaihdelaatikon numeroineen. Pyhimys on rullannut tehtaan linjalta ulos perjantaina 13.2.1970. Autossa on edelleen alkuperäinen 135 hevosvoimainen B20E moottori Boschin D-jetronic suorasuihkutuksella sekä ZF.n valmistama M410 vaihdelaatikko sähköisellä ylivaihteella. Vuoden 1970 malliinhan tulivat uutuutena mm. ruiskukone ja levyjarrut myös taakse. Auton mittarissa oli Ruotsiin saapuessaan 87086 mailia ja ostaessani 94395 mailia. Tällä hetkellä (kesäkuu 2005) mittarilukema on 115155 mailia eli vuodesta 1993 autolla on ajettu yhteensä 28069 mailia eli 44910kilometriä. Kokonaiskilometreistä ei valitettavasti ole olemassa mitään luotettavaa tietoa, mutta tuo 115155 voi hyvinkin olla paikkansa pitävä mittarilukema.
Kesän 1997 ajettuani sain kaverini avustuksella hankittua autolleni paikan Vantaalta yhteistallista, jossa oli mahdollista ryhtyä kunnostustoimiin. (Purkutyöt alkavat tallilla) Aluksi tarkoitukseni oli vain hieman kunnostella pahimpia ruostepaikkoja, mutta mitä enemmän autoa aloin purkamaan sitä ilmeisemmäksi tuli perusteellisen entisöinnin tarve. Ruostetta löytyi lähes joka paikasta, pahimpina etu- ja takalamppujen ympärykset, helmakotelot, etulattiat, akun ympäristö sekä pahimpina etupitkittäispalkit, joihin kiinnitetään etuakselisto. Eturipustus roikkui lähes pelkästään ruosteen varassa. USA:ssa oli myös harjoitettu perinteistä pakkelilla ruosteen piilotusta ja pahimmillaan pakkelia löytyi pari senttiä ja alla pelkkää ruostetta.
Purin autosta kaiken irti ennen kuin työkaverini aloitti Mäntsälässä mittavan peltityöurakan. Yksi ikävimmistä vaiheista oli kun kaavin kaikki vanhat pohjamassat käsityönä auton pohjasta irti. Kaverini piti kirjaa peltihommiin käytetyistä tunneista, joita kertyi yhteensä 155 reilun kolmen kuukauden aikana. Ammattitaitoisena peltimiehenä hän pokkasi itse pellistä tarvittavat korjauspalat lattian muotoja ja lamppujen ympäryksiä myöten.
Auton korin seisoessa pukeilla kaverini tallissa irrotin akselistot kunnostusta varten. Ensin irrotin prässillä kaikki vanhat täysin palvelleet puslat tukivarsista. Hiekkapuhallukseen ja maalaukseen pääsivät mm. akselistot, kaikki tukivarret, jouset ja bensatankki.
Peltitöiden valmistuttua auton kori meni hiekkapuhallukseen, jossa auton koko pohja hiekkapuhallettiin ja maalattiin raskaan kaluston kaksikomponenttimaalilla, samalla kuin akselistotkin. Myös auton konehuone hiekkapuhallettiin ja pohjamaalattiin.
Syksyllä 1998 akselistot olivat uusilla puslilla ja nivelillä kasattuna taas auton alla ja Volvo valmiina maalaukseen. Olin pitkän aikaa etsinyt sopivaa ja vanhan auton maalauksesta kiinnostunutta maalaria pääkaupunkiseudulta. Vihdoin löytyi automaalaamo, joka oli valmis mittavaan maalausurakkaan, sillä autoon toteutettiin täysi värinvaihto. Volvohan oli tullut tehtaan linjalta safarikeltaisena, mutta oli sen jälkeen maalattu USA:ssa valkoiseksi ja vielä uudestaan Ruotsissa punaiseksi. Viimeisin maalaus Ruotsissa oli suhteellisen suurpiirteisesti tehty, maalisuihkeita löytyi ympäri konehuonetta sekä sisustastakin. Alkuperäinen keltainen väri ei houkutellut, joten valitsin myös 1970 tuotannossa olleen Volvon tummanvihreän värin (nro 94).
Auto vietti noin neljä kuukautta maalaamolla, jossa pohjatöihin ja maalaukseen käytettiin taas pitkälti toista sataa tuntia. Pohjamaalauksen jälkeen auto maalattiin kahteen kertaan vihreällä ja lopuksi kirkas lakkakerros ja joka vaiheen välissä on suoritettu käsin hionta valumien välttämiseksi.
Konehuone jouduttiin maalaamaan kahteen kertaan sekä sisäpuoli kolmeen kertaan ennen kuin lopputulos oli tyydyttävä. Lopulta 1998 joulun alla Pyhimys oli saanut pintaansa erittäin hyvän maalipinnan, joka on kestänyt erittäin hyvin tähän saakka. Tosin maalaamon esittämä lähes 30 000 markan lasku sai hetkeksi hengityksen salpaamaan. Silti työ laskutettiin arviosummana, koska kaikkia autoon käytettyjä tunteja ei varmasti olisi pystynyt suoraan laskuttamaan.
Maalauksen valmistumista odottaessani purin koneesta kaiken irti lähtevän kantta kuitenkaan aukaisematta, sillä koneessa oli ja on edelleen puristukset kunnossa, ei savuta eikä syö öljyä. Puhdistin ja maalasin koneen lohkon sekä puhdistin ja tarvittaessa maalasin kaikki moottorin apulaitteet, jotka laitoin takaisin paikalleen uusien tiivisteiden kera. Kaikki muukin konehuoneessa oli melko huonossa kunnossa, joten maalaukseen lähtivät mm. jäähdytin, jarrutehostimen runko ja lämmityslaitteen kotelo. Vaihdelaatikkoon riitti perusteellinen puhdistus ja maalaus sekä ylivaihteen suodattimen ja öljyn vaihto.
Etupenkit lähtivät verhoilijalle, jossa ne saivat uuden nahkaverhoilun. Samoin sivuverhoilut sekä kojelaudan päällinen menivät uusiksi. Tilasin myös uudet alkuperäisen kaltaiset oviverhoilut Ruotsista. Alkupäiset lattiamatot olivat puhdistuksen jälkeen vielä varsin hyvät, joten niiden alle verhoomo lisäsi vain uuden kerroksen ohutta juuttimattoa äänieristyksen parantamiseksi.
Saatuani Pyhimyksen taas omaan talliini alkoi kokoamisvaihe, jonka aloitin alustasta sekä konehuoneesta. Tuoreeseen maalattuun pohjaan kiinnitin puhdistetut ja maalatut bensatankin, bensaputket sekä bensapumpun uusilla letkuilla varustettuna. Jarruputkista säilyivät vain pitkät putket auton alla, kaikki muut jarruputket, letkut, satulat yms. jarruosat menivät uusiksi. Auton pohjaan levitin itse uuden pohjamassan siveltimellä ja hankalampiin paikkoihin ruiskulla. Moottori ja vaihdelaatikko pääsivät omalle paikalleen uusine tukikumeineen. Myös uusi Ferritan valmistama pakoputkisto ruostumattomasta teräksestä löysi paikkansa auton alla.
Auton äänieristystä halusin parantaa ja sainkin hankittua edullisesti kahden ja neljän millin paksuista bitumilevyä. jota taivuttelin kuumailmapuhaltimella auton lattiaan ja takakontin pohjaan. Samalla liimailin kojelaudan alle sekä takapenkin taakse vaahtomuovieristeitä. Lattiamattoihin lisätyn eristyksen kanssa auto hiljenikin huomattavasti entisestä. Kojelauta ja mittaristo kaipasivat myös puhdistusta ja nopeus- ja kierroslukumittari sekä kello kävivät mittarikorjaamolla huollettavana. Auton kaikki johtosarjat tuli myös puhdistettua sekä osa liittimistä uusittua ennen paikalleen pujottelua.
Pyhimyksen kaikki lasien ja oviaukkojen kumitiivisteet menivät uusiksi. Samoin uusi tuulilasi löytyi lasiliikkeen kautta. Kylkilistat ovat myös uudet, samoin etuvalojen kehykset. Takalamppujen kromipintaiset rungot olivat aivan loppu, joten nekin menivät uusiksi tiivisteineen. Yksi iso urakka oli puskurien kunnostus, sillä kromipinnat olivat jo aika huonossa kunnossa. Kokonaan uudet puskurit olisivat Volvon kautta tulleet maksamaan kohtuuttoman paljon, joten uusi kromaus tuli ajankohtaiseksi. Kromaamot laskuttavat melkoisia summia kromauksesta, lähinnä pohjatyön suuresta määrästä johtuen. Veinkin puskurit ainoastaan kromin poistoon, jonka jälkeen pohjat teki jälleen kaverini. Lopullisen viimeistelyn hoiti taas kromaamo ja näin lopulliset kulutkin jäivät kohtuullisiksi.
Kunnostusta vaativat myös alkuperäiset alumiinivanteet, joita ensiasennettiin aikanaan vain vuosien -70 ja -71 Pyhimyksiin. Vanteet on nyt myös hiekkapuhallettu ja maalattu. Renkaina on tällä hetkellä 185/65 -15 Continentalit.
Auto valmistui katsastusta varten toukokuussa 1999, jonka jälkeen se vaati vielä säätöä ruiskutusjärjestelmän osalta. Onneksi Helsingistä löytyi vielä liike, josta löytyi laitteet ja ammattitaitoa D-jetronicin säätöön. Samoin hyvällä onnella löytyi oikeanlainen paineentunnistin, joka mahdollisti oikeat seoksien säädöt ruiskulle. Käytin auton myös ruostesuojaamossa kotelojen käsittelyssä. Monia pikku yksityiskohtia tuli vielä uusittua ennen kuin keväällä 2001 auto oli valmiina museotarkastukseen, jonka se hyvillä maininnoilla läpäisikin.
Tässä muistellessani tuntuu että olisi helpompi luetella ne osat, joita en ole autoon uusinut. Kuitenkin vuodet olivat jälkensä jättäneet autoon siinä määrin, että lähes kaikki osat ovat vaatineet jonkunlaista puhdistusta ja kunnostusta ennen kuin niitä takaisin autoon voi laittaa. Kun auto kiiltelee uudessa maalissaan ei siihen viitsi huonokuntoisia osia kiinnittää. Tämä aiheuttikin juuri sen alun perin pieneksi kunnosteluksi suunnitellun harrastuksen muuttumisen täysentisöinniksi.
Pyhimykseeni olen ollut erittäin tyytyväinen vuosien varrella. Se on tarjonnut mukavaa ja luotettavaa kyytiä ja sitä on ollut ilo esitellä autoista kiinnostuneille ihmisille. Alkuvuosina tuli ajettua aika paljonkin kesäisin, mutta museorekisteröinnin ja ennen kaikkea perheen kasvamisen vuoksi viime vuosien ajot ovat jääneet reiluun tuhanteen kilometriin kesässä. Olen pitänyt entisöinnin jälkeen ajopäiväkirjaa auton huolloista ja tankkauksista. Samoin kaikki entisöinnin aikaiset kuitit ovat tallessa, joskin järjestämättä. Lopullista entisöintiin kulunutta rahamäärää en ole uskaltanut laskea, mutta yli 10 000 euron se tulisi menemään.
Lopuksi haluaisin sanoa suuret kiitokset muutamille projektin valmistumiseen vaikuttaneille henkilöille. Eerolle erityisesti kiitoksia tallin hankinnasta sekä kärsivällisestä työkalujen lainaamisesta sekä kuljetuksista. Jussille ja Pasille metallitöistä. Auto-Poutiaiselle kiitokset erityisesti rakentavasta kuittailusta. Pyhimys-Volvokerholaisille kiitoksia vastauksista kiperiin kysymyksiin, erityisesti Palmgrenin Joukolle sekä Tupamäen Pekalle. Ja erityisen suuri kiitos ja kumarrus vaimolleni, jonka hermot ovat kestäneet tämänkin pikku projektini ajan!!!
Ja minun osaltani tämän auton tarina päättyi 11.7.2006, jolloin auto siirtyi uuden omistajansa huostaan Tampereen lähistölle. Toivottavasti autosta on yhtä paljon iloa uudelle omistajaperheelle kuin meille kuluneina yhdeksänä vuotena.
